Sewing chicks

Bleach my jeans

2009-11-06T10:59:00.008+02:00

Kaikilta löytyy varmasti kaapista ainakin yhdet farkut, jotka ovat niin tylsät ettei niitä vain tule pidettyä. Itseltäni löytyy niitä useammatkin ja päätin ottaa yhdet niistä koekappaleeksi. Ostin kaupasta kloritia ja hiekkapaperia. Loput tarvikkeet löytyivätkin jo kotoa valmiiksi.

LähtötilanneEli varsin tavalliset yksiväriset tummansiniset farkut, joiden lahkeet kapenevat pilleiksi. Idea tähän projektiin lähti itse asiassa eräästä kurssista, jota opetin ja opiskelijat halusivat pitää vaatteiden tuunauspäivän. Valkaisin heille esimerkiksi yhden lahkeen, jonka jälkeen tein hiekkapaperilla, ratkojalla ja raastinraudalla kulumajälkiä.Tuntien jälkeen valkaisin ja tein kulumajälkiä toiseenkin lahkeeseen. Valmis lopputulos näytti tältä. Takaa farkut jäivät tumman sinisiksi. Jälkipohdintana voin todeta, että ensi kerralla en tee kulumajälkiä kankaan läpi saakka, koska en halua, että iho näkyy. Valkaisuprosessi oli helppo ja siisti, kun kaadoin kloritin suihkupulloon ja suihkuttelin kylpyhuoneessa pikkuhiljaa lahkeita.

Pimp my cap

2009-11-05T19:05:00.010+02:00

Terveisiä Amerikan maalta! Matkalta tarttui mukaan kaikkea mukavaa käsityöaiheista materiaalia. Helina sai oman osansa tuliaisista ja pahoittelut, etten voinut tuoda Ikean kokoista askartelukauppa HobbyLobbya mukanani matkalaukussa. Allekirjoittanut meinasi seota kun kaikki oli niin halpaa. Jenkeissä on muutenkin hinnat huomattavasti huokeammat ja nyt kun dollarin kurssi on vajunut entistä alemmaksi, eurolla saa shopattua paljon. Alla olevan pensselisetin ostin kolmella eurolla.Täydensin myös värikokoelmaani (dollarin per väripurkki), koska rakastan kaikenlaisia kankaanpainanta- ja maalaustöitä. Ostin valkoisen lippiksen dollarilla, johon lupasin maalata pojalleni mieleisiä kuvia. Innokkaana videopelien pelaajana mieleen tulikin Super Mario, jonka logoa muokattiin omistajansa mukaan. Muistin, että Boobettes on joskus tuunannut samasta aiheesta upeat tennarit ja kävin kurkkimassa, miten hän oli hahmot toteuttanut.

Piirsin ensin tussilla kuvien ääriviivat. Kangas oli sopivan huokoista, joten tussin jälki imeytyi mukavasti kankaaseen.

Sen jälkeen vain maalaamaan uusilla pensseleillä, jotka osottautuivatkin varsin kelpo pensseleiksi. Minulta puuttui oikein ohuet pensselit ja tuossa setissä niitä tuli neljä mukana.

Aargh

2009-10-26T16:34:00.030+02:00

Tänään on ollut too-della kurja päivä. Aamulenkki vesisateessa, aamupäivällä vatsa tuli kipeäksi, heti kun vatsa hellitti, tuli pää kipeäksi, kirjastoreissu vesisateessa, iltapäivän lenkki vesisateessa...enkä ole saanut koko päivänä mitään järkevää aikaiseksi! Yritän takuta erään koulutyön kanssa joka on niin vastenmielinen, etten saa siitä oikein millään otetta.

Noh, joskus maantantaipäivät vain on tällaisia :/

Katsoin viikonloppuna The September Issuen. Tosi mielenkiintoinen elokuva! Eokuvassa katsoja pääsee Voguen kulissien taakse mm. Anna Wintourin mukana. Itselleni mielenkiintoisinta elokuvassa oli Voguen sijaan materiaali muotitalojen työtiloista ja näytöksistä. Oli hauska nähdä kuinka esim. Oscar de la Renta tai Jean Paul Gaultier ovat aivan polvillaan Ms. Wintourin edessä. Lisäksi on aina mahtavaa nähdä suurten talojen luomusten liikkuvan. Vaatteet näyttävät totaalisen erilaisilta liikkuessaan lavalla (vaikkakin tässä tapauksessa vain videolla) kuin still-kuvissa. Oli muuten myös hämmästyttävä huomata kuinka tarkkaan Voguen toimitus, etenkin Anna Wintourin työhuone, on kopioitu The Devil Wears Prada -elokuvaan!

Elokuva keskittyy Anna Wintourin lisäksi myös muuhun toimituskuntaan. Etualalle nousee hienon ja pitkän uran Voguessa tehnyt muotitoimittaja Grace Coddington, joka mielestäni saa elokuvan myötä ansaitsemansa tunnustuksen taiteilijana ja jonka kenkiin ei vielä ole kukaan pystynyt astumaan. Wintour sen sijaan vaikuttaa elokuvassakin juuri sellaiselta persoonalta, joka Lauren Weisbergerin kirjassa kuvataan.

Suosittelen ehdottomasti elokuvaa, mikäli muotimaailma yhtään kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisikaan, dokumenttia voi seurata suu ammollaan ihmetellen koko suuren sirkuksen älyttömyyttä!

Tässä Gracen tyylinäyte:

Jou!

2009-10-22T16:01:00.007+03:00

Yleensä haluan kokeilla jokaisen ompelutyön mukana jotain uutta. Uudenlaista materiaalia, leikkausta, viimeistelyä jne. Koen esimerkiksi verhojen ompelun too-oo-della tylsäksi, koska silloin tavoitteena on päästellä suoraa saumaa sata metriä putkeen, jii-haa.

Joskus kuitenkin tulee eteen töitä, joiden mukana on kiva palata perusteisiin. Eilen tartuin kaapissa valehtelematta yli kaksi vuotta odottaneeseen paksuun puuvilla-elastaani interlockiin ja hurautin pika pikaa tanssitunnille kätevät hiphop-housut: Kangas pöydälle, verkkareiden kaavat lyhennettynä päälle, leikkaus, saumurointi ja ompelukoneella viimeistely, vyötärönauhan ja lahkeensuiden kuminauhoittaminen ja vóila! Nopeaa ja helppoa!

A little dress for my friend

2009-10-21T16:09:00.015+03:00

Pari viikkoa sitten lyötiin Kaveri K:n kanssa erittäin viisaat päämme yhteen ja tulimme siihen tulokseen, että K tarvitsee uuden ihanan pikkumekon iltamenoihin. Toteuttajaksi mekolle valitsimme..tadaa...minut! Jatkuvasti itselle ompelevana on aina enemmän kuin innostavaa päästä ompelemaan muillekin (sitäpaitsi, tartun mihin tahansa oljenkorteen, jotta pääsen toteuttamaan juhlavaatteita, heh)

Kuva: Asos

K:lla on oma tietty tyylinsä, josta mulla tuli mieleen monet Asoksen jutut. Aloitettiin siis tutkailemalla sieltä inspiraatiota. Sorrun monesti siihen etten muista, että kaikki ei ehkä tykkää samasta kuin itse. Kuvien selaaminen onkin tosi hyvä keino kartottaa toisen näkemyksiä mallista, materiaalista jne. Päätettiin, että mekkoon tulee ehdottomasti sweetheart-pääntie, olkaimet, vedostuksia miehustaan, tulppaanihelma ja taskut.

Seuraavaksi rynnättiin kangaskauppaan tutkailemaan materiaaleja. Päädyttiin valitsemaan tafti hillityn kiillon ja mallin vaatiman jäykkyyden vuoksi. Väreistä K:lla oli mielessä tietynlainen violetti, mutta tietenkään sitä ei sitten kaupassa ollut. Toinen hyvä vaihtoehto, johon lopulta päädyttiin, oli tumma turkoosi jota olin jo ostanut varastooni taannoista cocktail-projektia varten.

Otin K:n mitat ja tein niiden perusteella lakanakangasversion. Eka versio osui melko nappiin, joten pienten muutosten kanssa kävin varsinaisten materiaalien kimppuun. Tein helman suoraan taftista, mutta yläosan osalta tahdoin tehdä sovituksen välivuorilla (kuvassa alla) ennen vedostusten tekemistä.

Vedostukset tein freestylena. Ajatuksena oli, että vedostetut linjat kerääntyvät miehustassa keskivyötärölle, koska ne ikäänkuin aukeavat helmassa päinvastoin. Helman taskunsuut on muuten naamioituina sivummaiseksi laskokseksi. Takkusin miehustan vedostusten kanssa muutamana päivänä. Jotenkin ne tuntuivat muotoutuvan tätimäisiksi vaikka kuinka pyöritti. Onneksi lopputulos oli kuitenkin K:n mielestä ihastuttava.

Alla yksi niistä tätimäisistä versioista (ja ompelija-tädin sunnuntainen pökkelönaama on oivasti rajattu pois :D)

Alla lopulliset vedostukset. K:n viimeisimmän sovituksen jälkeen päädyttiin vielä lisäämään ylöosaan hiukan väljyyttä, mutta muuten mekko istui kuin hansikas.

Ja hip hei! Nyt mekko onkin enää vuoria vailla :D

Ainoa ongelma koko projektissa on ollut se, etten ole kertaakaan K:n sovittaessa muistanut ottaa kameraa kauniiseen käteen! Kerran muistin ottaa sen jopa työpöydälle odottamaan, mutta itse sovitustilanteessa hyvä muistini krakasi jälleen...blaah.

K! Jos luet tätä, kopauta ens kerralla mua vaikka mittatikulla päähän, jotta muistan napata edes muutaman otoksen :D

Ruutuisa Suosikkivaate

2009-10-20T16:15:00.014+03:00

Ha haa! Täällä ollaan taas! Tai...itseasiassa ollaan on väärä ilmaisu, sillä Erica huitelee jo toista viikkoa tuolla jossakin maailmalla. Toivottavasti saadaan nähdä jotakin ompeluaiheisia tuliaisia sitten kun tyttönen taas kotiutuu merten yli kotosuomeen.

Anyway. Itse ajattelin palata lisäämällä yhden supermukavan lisäyksen Suosikkivaate-sarjaan. Kyseessä on kirpputorilta ostetusta miestenpaidasta uudistettu arkimekko. Paita taisi alunperin olla H&M:ltä ja kokoa XL. Itse maksoin siitä huikentelevaiset 2 euroa. Paita oli tämän lisäksi kunnoltaan ihan uutukainen. Löytö!

Kun näin paidan rekissä, en suoralta kädeltä tiennyt mitä siitä tekisin. Vaaleanpunainen ruutukuosi ruskealla pohjalla vain oli mahdoton ohittaa.

Kuten niin usein käy, paita ehti levätä tulevien projektien pinossa varmasti ainakin puoli vuotta ennen kuin tartuin toimeen.

Noin vuosi sitten syksyllä tuunauskärpänen kuitenkin puraisi ja paita päätyi ompelupöydälle. Helmaosa on kavennettu suoraan paidan helmasta. Yläetu- ja ylätakaosat on tehty hihoista. Olkaimet leikkasin hihansuista (kalvosinosista) ja yhdistin sopivanpituisiksi. Jätin kaikki paidan alkuperäiset napit ja taskut paikoilleen.

Useimmiten käytän mekkoa trikoopaidan kaverina. Helma on sen verran pitkä, että jalkaan riittää ihan vain sukkahousut. Kylmällä säällä mekko toimii etuosan yksityiskohtiensa vuoksi myös avonaisen neuletakin kanssa. Lopuksi summaten: mekko oli edullinen valmistaa, helppo ja mukava käyttää ja kätevästi muunneltavissa. Täydellinen arkivaate siis!

2009-10-06T12:59:00.004+03:00

Saimme ihanan tunnustuksen aina yhtä idearikkaalta Boobettesilta!

Tunnustuksen mukana tuli tehtävä listata viisi itselle tärkeää asiaa. Minun listani näyttää tältä:

Perheeni, johon kuuluvat aviomies ja ihanan sekopäinen koiramme
Perheeni, johon kuuluvat vanhempani, siskoni, veljeni ja siskonpoikani
Ompeleminen, jota ilman minut saisi samantien paketoida pehmustettuun koppiin!
Kirjat, elokuvat ja televisio, jotka mielestäni rikastuttavat arkea, ruokkivat mielikuvitusta ja antavat inspiraatiota
Terveys, jonka ansiosta voin nauttia täysin siemauksin kaikista edellä mainituista

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Lisää suosikkivaatteita

2009-09-16T09:55:00.009+03:00

Tässä tulee seuraava lisäys Suosikkivaate-sarjaan. (Älkää antako outojen kökkimisasentojen hämätä!)

Kyseessä on arkimekko, jonka ompelin keväällä 2009. Materiaali on paksua mustaa jerseytä, jossa on mukana himmeää hopeakimalletta. Ihan älyttömän mukava materiaali; Pehmeä, joustava, lämmin eikä ryppyynny, täydellisyyttä!

Suosin syystä tai toisesta epäsymmetrisiä malleja. Siksi tässäkin mekossa on hiharöyhelö ainoastaan vasemmalla olalla. Röyhelö kiertää pääntietä vasemmalla puolella keskiedulle ja takana keskitakasaumaan saakka. Olkapäällä on lisänä toinen kapeampi röyhelökerros.

Keskellä edessä on laskostettuja lenkkejä rivissä.

Helma on laskostettu niin, että etusivuilla olevat laskokset näyttävät muodostavan taskut.

Keväällä ja syksyllä pidän mekkoa paitapuseroiden kanssa, jolloin asu on virallisempi. Kesällä kelpaa pelkkä mekko vyön ja suurien kaulakorujen asustamana.

Tämäkin on vaate joka uhkaa jo olla lievästi nyplääntynyt. Lisäksi myös tätä kangasta löytyy vielä kaapista...hamsteri :/

Freaky....

2009-09-15T17:54:00.009+03:00

Jatkoin tänään pahaa aavistamatta muotiviikkojen sadon tarkastelua ja sainkin kokea aikamoisia shokkiväristyksiä.

Ensin kuva omasta hengentuotoksestani, joka siis lanseerattiin maailmalle 5. syyskuuta.

Seuraavaksi kuvat Jenni Kaynen sekä Monique Lhuillierin hengentuotoksista

Okei, ehkä väri ei ole täsmälleen sama ja helman pituus ei täsmää, mutta silti... Väristyksiä! Nämä mallistot on siis lanseerattu maailmalle kuluneen viikon aikana. Onko muka sattumaa, että edellä on nähtävissä selvääkin selvempiä vaikutteita omasta luomuksestani? I don't think so!

No joo...heh heh :D Kuvissa muuten omani näyttää oranssimmalta kuin luonnossa.

Nyt onkin hyvä tilaisuus laittaa parempia kuvia tuosta omasta lookista, kun kuvat aiemmin jäivät hiukan laaduttomiksi. Päähine ja vyö ovat näissä kuvissa erit kuin aiemmin.

Vielä New Yorkista sen verran, että jos ei muuta niin, kannattaa ihan ehdottomasti tarkastaa Marc "multitalent" Jacobsin mallisto, joka esiteltiin eilen. On ihan mieletön lookeja myöten! Löytyy mm. täältä.

Spring is here! The Spring is here!

2009-09-14T12:42:00.009+03:00

Käsi ylös kaikki, jotka seuraatte kieli pitkällä kevään muotia viime torstaina New Yorkissa käynnistyneiltä muotiviikoilta? Omia suosikkeja tähän mennessä ovat olleet molempien läpimurron tehneiden Project Runway suunnittelijoiden mallistot:

Leanne Marshall

Christian Siriano

Delicioso!

Itse en ole vielä kahlannut kaikkea kauneutta läpikään. Ja näytöksethän jatkuvat toki vielä torstaihin saakka. Muutama muukin ihanuus on kuitenkin jo ehtinyt hurmata:

BCBG Max Azrian mekot, joita koristaa liehuva organza

Reem Acran tyttömäiset helmat

...ja Erin Fetherstonin hauskat hatut

Ihania värejä on luvassa! Jostain syystä edelleen too-oodella paljon nudea. Mutta toisaalta (kai vastapainoksi) todella kirkkaita värejä myös :D

Putiikki on auki!

2009-09-09T13:53:00.013+03:00

Pidimme Erican kanssa viime viikolla massiivisen...heh...kuvaussession, jossa Erica toimi Huippumallina ja itse räpsyttelin kameran toisella puolen. Kuvauksen tarkoitus selviää täältä!

Kyseessä on siis ensimmäinen nettikauppani. Kaikki kaupan tuotteet ovat itse suunnittelemiani ja valmistamiani. Kuten tuolla putiikinkin puolella totean, koen vintage-muodin hillittömän inspiroivaksi. Kaupan osalta haluankin keskittyä luomaan tuotteita tämän inspiraatiolähteen pohjalta. Tällä tavoin voin pienellä panostuksella toteuttaa ikuisesti mielessä ollutta haavetta omia luomisiani myyvästä putiikista. Nyt vain täytyy katsoa mihin tämä tie vie!

Putiikin ensimmäisen tuotteen nimi pohjautuu erääseen modernin klassiseen hahmoon. Mad Men fanit? :) Betty.

Suosikkeja

2009-09-07T11:32:00.011+03:00

Suunnitelmat sunnuntaipostauksista romuttuivat heti aamulla, sillä rakas mies oli laittanut koneeni eheytymään lauantai-iltana ja eheytys valmistui vasta viime yönä. Mutta ei hätää! Vaikka olin ilman konetta, en ollut kuitenkaan ilman kameraa.

Sen sijaan tartuin Erican ideoimaan ajatukseen esitellä uusien ompelusten lisäksi vanhoja suosikkeja. Vuosien mittaan ompelupöydältä on lähtenyt monenlaista. Osaa pidetään kerran ja unohdetaan kaapin pohjalle. Osa ompeluksista onnistuu kuitenkin niin nappiin, että niitä tulee pidettyä nyplääntymiseen saakka. Ensimmäisenä estradille pääseekin kesäaikaan tiiviissä käytössä oleva paitamekko jonka ompelin reilu vuosi sitten (ja joka on jo uhkaavasti nyppyinen etuhelmasta!) Tästä siis alkaa Suosikkivaate-sarja. Hang on to your hats!

Tässä vaatteessa yhdistyy paljon ominaisuuksia, joita arvostan vaatteessa: puuvilla seersucker on materiaalina supermukava, malli ei kiristä mistään olematta kuitenkaan muodoton ja vaate on helposti muunneltavissa eri asusteilla. Kesällä vaatetta voi käyttää mekkona sukkahousuilla tai ilman. Lisää muotoa siihen saa kietomalla vyön vyötärölle. Nyt kun ilmat viilenee, käytän vaatetta farkkujen ja villatakkien kanssa. Malli ja kaavat ovat itse suunnitellut.

Parasta on vielä se, että kaapissa on odottamassa pari metriä samaa kangasta mustavalkoisena! Öh...juu, ostin kankaan samaan aikaan tämän punaisen kanssa. En vain ollut viime viikkoon mennessä keksinyt mitä siitä ompelen. Nyt idea on selvillä ja tulossa on kiva lisäys syksyiseen vaatekaappiin.

Viime viikolla...vol. 2

2009-09-05T09:48:00.007+03:00

Edellisen aiheen lisäksi olin viime viikon muutenkin niin kovassa työn touhussa, että postaaminen jäi. Tuloksia kuitenkin syntyi, joten laitan niitä nyt viikonlopun aikana eetteriin näin perätysten. Koettakaa kestää!

Muistatteko vielä tämän? Tuon Ted Bakerin topin kuvat silmissäni toteutin punaisesta trikoosta seuraavanlaista. Aluksi halusin vasemman hihan päälle useamman kerroksen ja mahdollisimman paljon rypytystä. Olin varma, että juttu toimii. Ompelin paidan valmiiksi ja vedin päälle:

Kuvassa muuten näyttääkin tuo hiha ihan hyvältä, mutta luonnossa ei oikein toiminut. Hiha tuntui paksulta ja liian massiiviselta oikeanpuoleiseen kaveriinsa verrattuna. Oikealla puolellahan hihan päälle laskeutuu ainoastaan pääntien oikeaa puolta kiertävä röyhelö. Laskin kymmeneen ja otin ratkojan kauniiseen käteen. Muutaman kokeilun jälkeen päädyin poistamaan kerrokset ja jätin hihan päälle ainoastaan yhden kapean rypytyksen. Perfect! Paita on lyhyestä elinajastaan huolimatta jo ehtinyt kivuta suosikkilistan kärkisijoille :)

Pahoittelen muuten osan kuvista huonoa laatua. Räpsin kuvia innoissani työhuoneen nurkassa, jossa valo ei näköjään riittänyt.

Viime viikolla...

2009-09-05T09:09:00.009+03:00

Tässä nyt viimeviikkoisia kuvia uutukaisesta cocktailmekosta. Tarkoituksena oli napsia mahtavia kuvia juuri ennen juhlaa, kun hiukset ja asusteet olivat paikallaan. Kuten arvata saattaa, loppumetreillä tuli kuitenkin hiuspaniikki ja valtava kiire, joten kuva-anti jäi todella puutteelliseksi. Kengistä en tajunnut ottaa kuvaa ollenkaan! Ne siis olivat mustat, kiiltonahkaiset peep toe -korkkarit. Alla olevat kuvat on otettu kotona:

Ja seuraavat kuvat hotellilla valmistautuessa:

Hiuksissa olevasta höyhensomisteesta on muuten tulossa juttua myöhemmin...Stay tuned!

Just accessorize!

2009-08-28T14:30:00.016+03:00

What do you get when you take an oversized shirt...

... and wrap a funky belt around it?Of course a very stylish look! below Vanessa Hudgens

Idea lähti isän paitapuserosta, joka oli menossa roskikseen rikkinäisen taskun vuoksi. Pelastin paidan omiin tarkoituksiini.
Pääsin taas tuunailemaan pitkästä aikaa jotakin. Parhaimpia tuunauskohteita ovat vaatteet, jotka muuten olisivat kelvottomia käyttöön. Ihan huippua kun pienellä vaivalla saa vaatteen taas käyttökuntoon ja entistä hienompana!

Ihan ensimmäiseksi silitin pienen palan valkoista tukikangasta tukemaan rikkinäistä taskukohtaa. Sen jälkeen tikkasin taskun kiinni ja paita oli taas kuin uuden veroinen!
Koska isäni on minua 15 cm pidempi, on hänen paitansakin mukavasti minulle juuri sopivia mekkokokoon. En tosin Vanessan tavoin aio käyttää paitaa ilman leggareita, vaan vetäisen joko legginsit tai farkut alle.

Kääri hihat ja kaiva esiin sopiva vyö kaapista.

Rakastan vöitä, joita pidetään korkealla vyötäröllä. Onneksi kaupoissa on tällä hetkellä hyvät valikoimat erilaisia isoja vöitä.

Asusta kokonaisuus leggareilla tai farkuilla, korkokengillä ja clutchilla. Ready to go!

More jeans, that is a skirt made of denim

2009-08-28T12:43:00.013+03:00

Denim is like the colour black; it never goes out of fashion. That being said, I'm proud of my huge jeans collection.

Olen aina ollut farkkutyttö ja useimmiten jalassa on farkut. Kaapissani on monta kymmentä paria farkkuja. Lähiaikoina olen tykästynyt pitämään enemmän hameita, joten farkkuhame on seuraava projektini. Halusin hameeseen ehdottomasti jonkin kivan jipon, vaikka alla olevan hameen kaltaiset etutaskut.Varastosta löytyy monia eri laatuisia ja värisiä fakkukankaita. Suosikkini on tummansininen denim, joka joustaa vähän. Harmikseni huomasin, että kangasta oli aika lyhyt pätkä, joten takataskut jäi tekemättä. Leikkasin kankaasta niin isot taskut kuin sain ja tikkasin ne pitkällä tikillä kiinni. Käytin keltaista lankaa, jotta päällitikkaukset näkyisivät paremmin.

Koska taakse en tehnyt takataskuja, piti keksiä jotain muuta.

Keskellä edessä on vetoketjuhalkio. Vetskari on metallinen ja normaalia leveämpi.
Ompelu sujui hyvin, vaikka olin jo etukäteen varautunut katkenneisiin neuloihin ja menetettyihin hermoihin. Yhdellä neulalla pärjättiin ja suuremmilta purku-urakoiltakin vältyttiin. Tarkoittaako tämä sitä, että allekirjoittanut on alkanut kiinnittää huomiota enemmän huolellisuuteen?

TGIF, right?

2009-08-21T20:45:00.013+03:00

Olen tällä viikolla pikkuhiljaa työstänyt The Cocktaildress -projektin parissa ja pian alkaa olla valmista. Todennäköisesti saankin kuvia valmiista taidonnäytteestä tänne jo viikonlopun aikana, jei! Tänään kävin santsaamassa kangaskaupasta punaista trikoota seuraavaa projektia varten. Mielessä olisi tehdä siitä jotakin tämän tyyppistä:

Toppi: Ted Baker Kuva: Asos

Heitän yleensä ostamani kankaat kotona suoraan pesukoneeseen. Suoritan tämän toimenpiteen erään erittäin katkeran kokemuksen opettamana: Ompelin muutama vuosi sitten ihanan puhvihihaisen t-paidan kankaasta, joka oli varsinainen (harvinainen) löytö palaosastolta. Olin onnessani paidasta aina siihen saakka, kunnes vedin sen päälleni ensimmäisen pesun jälkeen. Paita oli pestynäkin edelleen ihana, mutta se olisi näyttänyt säädylliseltä ainoastaan itseäni 3 numeroa pienemmän henkilön yllä. Nyyh. Siitä saakka olen siis pessyt kaikki kynnelle kykenevät kankaat suosiolla ennen leikkuuta. Poikkeuksena tietysti juhlakankaat, jotka muutenkin pesetetään pesulassa tms. Tänään pesurummussa siis pyöri kaksi punaista trikoomyttyä. Onneksi ilma oli täydellinen niiden kuivattamiselle parvekkeella!

Huomenna suunnistan naapurikaupunkiin saumuriostoksille ja samalla poikkean varmasti tutkimaan lähikaupungin kangasvalikoimaa. Mielessä on harmaa villakangas, josta olisi tarkoitus loihtia jonkinnäköinen viitta...

High waisted fall skirt

2009-08-17T15:45:00.019+03:00

Tarvitsen ehdottomasti syksyksi jonkun ihanan hameen. Olen jo pitkään ihaillut korkeavyötäröisiä hameita, joten nyt on korkea aika toteuttaa haaveilut ja ommella sellainen!

Mielessäni oli jotakin tämän tyylistä. Halusin ehdottomasti nappeja rivissä korkeaan vyötärönauhaan. Harkitsin hetken jopa henkseleitä, mutta totesin käyttäväni hametta ilman henkseleitä.

Minulla oli jo valmiina ostettuna ihana syksyisen värinen ruutukangas, joka joustaa mukavasti.

Tein korkeasta vyötäröstä tukikankaan avulla tukevan. Kannattaa aina leikata tukikangaspalat saumavaran verran pienemmäksi niin saumat eivät tule turhan paksuiksi.

Ompelin ensin vyötärönauhan alaosaan kaksi läpällistä valetaskua, mutta ne näyttivät vähän tyhmiltä ja purin ne pois. Simple is better. Etuhalkio jatkuu hameen etuosaan vetoketjuhalkiona.

Cocktails & Smocks

2009-08-17T14:30:00.003+03:00

Nyt olen päässyt cocktaimekko-suunnitelmissa luonnosten asteelle. Päädyin ööh...no, perusteellisen harkinnan jälkeen toteuttamaan asun keltaisesta taftista. Yksi syksyyn jatkavista jutuista on yksiolkaimisuus, enkä omista vielä mitään yhdellä olkaimella varustettua, joten edustakoon tämä mekko nyt sellaista. Muutenkin suunnittelemani malli on aika basic. Muutama kookkaampi kallistettu laskos ja se on siinä. Luotan siihen, että väri on tässä mekossa pääefekti ja suuri musta vyö terävöittää kokonaisuuden. Miltä kuulostaa?

Maanantaiaamun säästövinkki

2009-08-17T10:02:00.006+03:00

Olen joissain asioissa todella "laihialainen", enkä raaskisi heittää koskaan mitään menemään. Toisaalta inhoan yli kaiken nurkkiin kerääntyviä epämääräisiä romukasoja sekä pusseja, jotka pursuilevat rikkinäisiä ja käyttämättömiä vaatteita. Tästä syystä olen ottanut tavaksi hyödyntää kaiken mitä poisheitettävistä vaatteista ja asusteista voi, ja näin ollen niiden poissiivoaminen tuntuu ainoastaan järkevältä.

Lauantaina käsittelyyn joutui epämääräinen mytty rikkinäisiä vöitä, jotka löysin muovipussiin piilotettuna (varmaankin jonkin siivotaan-pikaisesti-epämääräiset-mytyt-pois-silmistä kohtauksen tuloksena) erään korin pohjalta. Lauantaina siis puhalsi sellainen tuuli, jolloin iso luuta lakaisee ja päätin nakata pahiten kärsineet yksilöt pois. Ensin kuitenkin kartutin solkivarastoa leikkaamalla täysin kelvolliset kapistukset talteen.

Samaan tyyliin tapaan ottaa talteen mm. vaatteiden ehjät vetoketjut sekä laukkujen metallirenkaat ja muut kiinnikkeet. Eihän sitä koskaan tiedä mihin niitä saattaa tarvita, eh...

Huivipäivä

2009-08-14T23:12:00.005+03:00

Tänään oli erikoinen päivä. Sain neuloen ja virkaten valmiiksi kaksi huivia. Ja tämä siis ihmiseltä, joka saa yleensä neulepuikoilla aikaiseksi ainoastaan hyviä alkuja. Ihan tosi! Neulekorista löytyy mm. pariton sukka, x määrä parittomia säärystimiä sekä boleron takakappale.

Löysin maanantaina Vilasta täydellisen syystakin, ja päätin syysmuodin innoittamana neuloa sille kaveriksi muhkean jättihuivin. Etsin kaupasta paksuimman mahdollisen langan sekä sille sopivat jättipuikot, ja ei muuta kuin sileäneuletta niin kauan kuin lankaa riitti. Ja sitähän riitti! Huivista tuli juuri niin jätti kuin pitikin. Materiaalina on Novitan Tempo. Tosi ihana ja helppo lanka neuloa! Kuvissa muikistelee mukana Fasu-koira.

Toinen huivi syntyi tänään hankituista materiaaleista. Tein lankahyllyllä heräteostoksen, kun näin Novitan Pom Pom-kerän. Mukana tuli ohje hauskaan huiviin, joka tehdään virkaten. Tämän tekemisessä meni korkeintaan vartti. Virkkaaminen ei juuri helpommaksi tule!
En erityisesti odota syksyä ja sen mukanaan tuomaa kylmyyttä, mutta nyt on ainakin olemassa jotakin pehmeää, johon kietoutua.

Kangasostoksilla

2009-08-13T15:32:00.010+03:00

Piipahdin eilen kangaskaupassa. Tarkoitus oli katsella jotain kivaa, juhlavaa materiaalia coctail-leninkiä varten. Etsin aiemmin kesällä keltaista kangasta, josta olisin tehnyt mekon kavereiden häihin, mutta en onnistunut löytämään sopivaa. Nyt vastaan tuli murrettu keltainen tafti, jonka näin heti täydellisenä parina mustalle kiiltonahkavyölle. Kotona täytyi heti kietoutua kankaaseen ja vyöttää kiinni!
Harhailin ympäri kangaskauppaa, kuten tapana on, ja törmäsin tähän raidalliseen seilori-puuvillaan. Mieleen pomppasi heti viimeviikkoinen kuva Leighton Meesteristä, päällään Louis Vuitton Resort 2009 malliston coctailmekko. Mekossa on jotain tosi hauskaa punk-henkeä! Pidän muuten enemmän tuosta LV:n alkuperäisestä ennen siihen tehtyjä muutoksia.

Nyt pitäisi päättää kummasta alan työstämään mekkoa, jota tarvitaan kahden viikon päästä. Mission Impossible!

Sydämiä ja farkkua

2009-08-06T21:10:00.014+03:00

Farkku on on all time favourite kankaani ja siitä on hauska kehitellä vaatteita. Jatkoimme D-tytön kanssa muotiprojektiamme ja suunnittelimme hänelle polvipituisen farkkuhameen.

Kaikki lähti liikkeelle farkkusydämestä, josta syntyi takatasku.

Sen jälkeen leikkelimme hieman vanhoja maalitahraisia farkkujani ja keksimme tehdä kivat päällitaskut tikaten eteen hieman tummemmasta farkkukankaasta. Taskut on siksakattu purkautumisen estämiseksi sekä tikattu kahteen kertaan, jotta varmasti kestäisivät menossa mukana.

Takataskun sydän oli niin kivan näköinen, että etupuolellekin piti saada farkkuisia sydämiä. Kaksi sydäntä tikattiin samasta kankaasta kuin päällitaskutkin ja pieneksi piristykseksi hieman vaaleampi farkkusydän sivusaumaan. Hauskan huoleton vaikutelma!

Vyötärönauha on vain muutaman sentin levyinen ja edessä on vetoketjuhalkio, joka napitetaan kiinni vyötärönauhasta. Yksi ärsy juttu farkkua ommellessa on se, että neulat katkeilee, kun ompelee paksuja saumoja. Onneksi tällä kertaa pärjättiin yhdellä neulalla. Allekirjoittaneella ei tunnetusti ole maailman pisin pinna ja neulojen katkeilu kriittisellä hetkellä ärsyttää.

Lopuksi oli enää helma viimeistelemättä. D-tyttö näki pitsini ja toivoi vaaleanpunaista pitsireunaa helmaan. (by the way, olen pahoillani ajoittain surkeasta kuvan laadusta. Olen huono kuvaaja, yhdistettynä perus pokkarikameraan)
D-tyttö tuntui olevan varsin tyytyväinen lopputulokseen. Seuraava projektimme on jo muhimassa mielessä.

Inspiraatioksi

2009-08-05T15:00:00.007+03:00

Resort mallistojen kasvavan suosion kyllä huomaa, kun selaa viimeisimpien näytösten listaa. Tuntuu, että nykyään everybody who's anybody esittelee resortin viimeistään kesällä. Osa mallistoista näyttää olevan suoraa jatkumoa talon keväälle, eikä mikään oikeastaan kerro kyseessä olevan lomamallisto. Osa taas onnistuu vangitsemaan oman ideologiansa kepeämpään, ja siis lomalle sopivampaan muotoon. Oma suosikkini tälle kaudelle on ehdottomasti Moschino Cheap & Chic Resort 2010. En tiedä johtuuko se vaatteista vai täydellisesti onnistuneesta stailauksesta, mutta mallisto on todella todella herkullinen ja itse haluaisin ehdottomasti sen joka ikisen asun!

Täytyneekin tunnustaa, että kävin jo selailemassa ebaysta erilaisia silinterihattuja...

Something red, something very fresh

2009-08-04T21:19:00.021+03:00

Idea vaatteeseen voi lähteä ihan mistä vain. Se voi olla tunne kotimatkalla auringon paistaessa lämpimänä kirkkaan sinisellä taivaalla kotimatkalla töistä kotiin, jolloin tennarin askel on kevyt ja hymyilyttää kun näkee siilin taapertavan metsäpolun halki. Se voi olla inspiraatio mahtavasta ja oivaltavasta muotinäytöksestä. Se voi olla hullu muotiprojekti-idea Project Runwaysta jalostettuna. Se voi olla vanhojen farkkujen maalitahrojen innostamaa tai jonkun ihmisen inspiroivaa. Seuraavaan ompelukseen minut inspiroi ihastuttava D-tyttö.

Luonani oli hoidossa ystäväni 10-vuotias tytär, joka rakastaa suunnitella vaatteita. Hänellä on Bratz-vaatesuunnitteluvihko, jossa on valmiita Bratz-vartaloita, joihin suunnitella mitä upeimpia luomuksia. Plarasimme kerran yhdessä paksun vihkon läpi ja ihastelin D-tytön taiteellista silmää. Siitä lähtikin ajatus yhteisestä muotiprojektista. Päädyimme yhdessä piirtelemään suunnitelmia hameista ja lopulta hahmottelin kaavat hameeseen, jonka D oli itse suunnitellut.

Minulta löytyi kaksi ihanaa kangasta kätköistäni ja siitä lähti inspiraatio kehitellä jotain kesäisen kevyttä ja kukkaista. D-tyttösellä on ihania vaatteita, joista itse tuon ikäisenä saatoin vain kasariangsteissa haaveilla.
Pikkutytöille on muutenkin mukava ommella vaatteita, koska ne ovat niin pieniä ja mielikuvituksen saa heittää vapaalle ja hassutella, ja silti vaate on mieluinen saajalle. Tämä seuraava hame edustaa tosin melko klassista linjaa ja sopii näin ollen myös juhlakäyttöön. Juhlia on kuitenkin harvakseltaan, joten toivottavasti D ottaa rohkeasti hameen arkikäyttöön.

Toteutin hameen niin, että ompelin molemmista kankaista erilliset hameet, jotka yhdistin vyötärönauhalla toisiinsa. Alempaan kankaaseen ompelin keskelle taakse vetoketjun (heh, tällä kertaa sattui vieläpä löytymään oikean värinen vetskari) ja haarsin päällimäisen kukkakuvioisen kankaan kiinni reunoista vetoketjuhalkioon. Lopputulos on hyvin viimeistellyn ja siistin näköinen. Jes, tuuriompelija onnistui!

Life is too short to store all the fancy clothes instead of embracing them by wearing them every day.

Farkkukangas + Versace = Bilemekko

2009-08-04T12:02:00.014+03:00

Kun kiikutin alkuvuodesta kevään Vogue Collectionsin kotiin ja selailin sitä uusia juttuja etsien, meinasi silmäni tippua Versacen malliston kohdalla. Mulla on kai aina ollut jokin juttu vetskareihin ja tämä mallisto on täynnä niitä! Eivätkä ne ole piilossa sivusaumassa tai parhaimmillaan selässä. Ei, niistä on leikitelty erilaisia muotoja, laskoksia ja tereitä. Love!

Tuo sydänteema kolahti kovimmin ja tehtailin heti serkun synttäreille mustan taftimekon mustilla vetskarisydämillä. Viime viikolla varastoa siivotessa pähkäilin asua tupareihin. Ja kuin vastauksena, jostakin korkealta hyllyltä tipahti kasa ohutta joustamatonta farkkukangasta. En ollut ilmeisesti vielä ommellut itseäni irti Versacen vetskasydämistä, sillä ajatus farkun yhdistämisestä tuohon teemaan alkoi tuntua loistoidealta. Alkuvuodesta ompelemani musta taftiversio oli halterneck-muunnos joten nyt kokeilin olkaimetonta.

Yläosa on korsettimainen välivuorilla, jossa ohut rigilene-nauha. Yleensä teen tämänkaltaisiin mekkoihin yläosan kaavalla ja alaosan freestylellä. Tällä kertaa mukana on myös tikkauksia perinteiseen farkkutyyliin. Ja farkkutyyliin sopii mielestäni myös taskut, joten ne oli pakko ympätä mukaan! Hyllystä ei löytynyt muuten oikeanväristä tikkauslankaa, joten käytin oivaa kikkaa: pujota tavallinen ompelulanka kaksinkertaisena samaan reittiin ja (tikkaus)neulaan. Jos ei ole kahta rullaa samaa väriä, voi lankaa ensin puolata ylimääräiselle puolalle ja ottaa siitä.

Kanarialinnun värinen kesämekko

2009-08-03T21:25:00.014+03:00

Eikö olekin ihanaa kuljeskella kangaskaupoissa ja askartelupuodeissa välittämättä ajankulusta ja vain hypistellä kankaita ja ihania nauhoja. Ihastun johonkin kankaaseen ja ostan sitä x metriä. En välttämättä edes tiedä, mitä siitä tulee, joten yleensä kangasta tulee santsattua reilusti. Palapuolet ovat loistavia aarreaittoja ja sieltä löytynyt palan koko sanelee, mitä siitä voi luoda. Alla olevan kanarianlinnun keltaisen kankaan löysin muutama kuukausi sitten Eurokankaasta. Se lojui alimmaisena pakkojen alla vieläpä alimmalla hyllyllä. Sen pirteä väri kutsui puoleensa ja ilokseni huomasin metrihinnankin tässä trikookankaassa olevan varsin huokea. Mekoksihan tämä pirteä kangas lopulta muotoutui. Minulla oli jokin nauhakausi menossa ja ostin viittä eriväristä satiininauhaa ja heti yksi niistä pääsikin koristamaan mekon empirelinjaa. Ensin ajatuksena oli ommella matkalle mukaan kevyt kesämekko, joka on mukava päällä ja joustaa mennen tullen. Piirtelin malleja ja muoto alkoi pikku hiljaa hahmottua. En käytä juurikaan valmiskaavoja, vaan tämäkin mekko valmistui pala palalta. Kaivoin lemppari toppini kaapista ja otin yläosaan mallia siitä. Yläosa empirelinjasta ylöspäin on tehty kaksinkertaisesta kankaasta, joten siinä tuli sopivasti vuori samalla. Malli on siis halterneck, joka menee edestä ristiin. Edessä on myös kaksi muotolaskosta. Sen jälkeen aloin mallailla mekon pituutta ja mietin jotakin mukavaa lisää empirelinjan saumaan. Valkoinen satiininauha toi raikkautta ja ompelin sen kiinni yläosaan. Mittailin vähän helman leveyttä ja päädyin rypyttämään sitä koko kankaan leveydeltä. Yleensä harsin neulalla summittaisesti rypytystä, jotta itse ompelu olisi sitten vähän helpompaa. Sählä kun olen niin ompelin tietysti ensin sauman näkymään oikealle puolelle. Kiroilin sitten hätiköintiäni ommelta purkaessani. En ikinä opi huolelliseksi ompelijaksi vaan tohotan vain menemään. Onneksi toisella yrittämällä onnistui ja helmakin tuli nätiksi kun käytin ompelukoneeni kenno-ommelta, joka on loistava kikka joustaviin kankaisiin.

Yllättäen unohdin sitten pakata juuri tämän mekon mukaan matkalle ja se jäi lojumaan kaappiin.
Olenkin pitänyt sitä vasta kaksi kertaa tänä kesänä. Voisin tosiaan hieman tuota huolellisuutta harjoittaa. Se on vaikeaa suurpiirteisenä ihmisenä. Vetoketju on mallia piilo, mutta kotoa sattui sillä hetkellä löytymään ainoastaan beigen värinen ja koska kaikki pitää saada aina heti valmiiksi, iskin sen kiinni. Onneksi vetskari on vasemmassa kyljessä käden alla piilossa, joten kukaan ei (toivon mukaan) huomaa eriväristä vetoketjua ja hieman eri tasossa olevia silkkinauhoja.

Löytyykö täältä muita suurpiirteisiä ompelijoita, jotka haluavat saada kaiken heti valmiiksi, vaikka sitten sähläten?

Sewing chicks proudly presents

2009-08-03T14:36:00.005+03:00

Olemme siskokset, joiden intohimo on ollut käsityöt pienestä pitäen. Varhaiset käsityömuistot sijoittuvat 90-luvun alkupuolelle, jolloin huristelimme ompelukoneella barbien vaatteita ja pidimme suurella hartaudella muotinäytöksiä. Koulussa kässänope yritti lannistaa pienet taiteilijanalut tyrmäämällä lapaset, joiden peukalo oli liian lyhyt. Siitäkin selvittiin ja jatkettiin entistä suuremmalla innolla hulluja muotiprojekteja. Seuraamme fanaattisena Project Runwayta ja haaveilemme omasta pikku putiikista, jossa myisimme itsetehtyjä tuotteita.

Helina on perfektionisti kaikkitaituri dressmaker ja Erica tuuriompelija, joka tarttuu inspiraation saaneena kankaaseen ja alkaa vain ommella jotain. Tulos voi olla jotain hyvin häikäisevää (kuten kanarianlinnun värinen kesämekko) tai käytännössä katastrofaalista (tuunattu farkkuhame, jonka tylliosa on niin kapea ettei sillä pysty kävellä).

Tervetuloa seuraamaan siskosten ompelutuotosten esittelyä ja ehkä jotain muitakin väkertelyjä.