A little dress for my friend

Pari viikkoa sitten lyötiin Kaveri K:n kanssa erittäin viisaat päämme yhteen ja tulimme siihen tulokseen, että K tarvitsee uuden ihanan pikkumekon iltamenoihin. Toteuttajaksi mekolle valitsimme..tadaa...minut! Jatkuvasti itselle ompelevana on aina enemmän kuin innostavaa päästä ompelemaan muillekin (sitäpaitsi, tartun mihin tahansa oljenkorteen, jotta pääsen toteuttamaan juhlavaatteita, heh)

Kuva: Asos

K:lla on oma tietty tyylinsä, josta mulla tuli mieleen monet Asoksen jutut. Aloitettiin siis tutkailemalla sieltä inspiraatiota. Sorrun monesti siihen etten muista, että kaikki ei ehkä tykkää samasta kuin itse. Kuvien selaaminen onkin tosi hyvä keino kartottaa toisen näkemyksiä mallista, materiaalista jne. Päätettiin, että mekkoon tulee ehdottomasti sweetheart-pääntie, olkaimet, vedostuksia miehustaan, tulppaanihelma ja taskut.



Seuraavaksi rynnättiin kangaskauppaan tutkailemaan materiaaleja. Päädyttiin valitsemaan tafti hillityn kiillon ja mallin vaatiman jäykkyyden vuoksi. Väreistä K:lla oli mielessä tietynlainen violetti, mutta tietenkään sitä ei sitten kaupassa ollut. Toinen hyvä vaihtoehto, johon lopulta päädyttiin, oli tumma turkoosi jota olin jo ostanut varastooni taannoista cocktail-projektia varten.


Otin K:n mitat ja tein niiden perusteella lakanakangasversion. Eka versio osui melko nappiin, joten pienten muutosten kanssa kävin varsinaisten materiaalien kimppuun. Tein helman suoraan taftista, mutta yläosan osalta tahdoin tehdä sovituksen välivuorilla (kuvassa alla) ennen vedostusten tekemistä.


Vedostukset tein freestylena. Ajatuksena oli, että vedostetut linjat kerääntyvät miehustassa keskivyötärölle, koska ne ikäänkuin aukeavat helmassa päinvastoin. Helman taskunsuut on muuten naamioituina sivummaiseksi laskokseksi. Takkusin miehustan vedostusten kanssa muutamana päivänä. Jotenkin ne tuntuivat muotoutuvan tätimäisiksi vaikka kuinka pyöritti. Onneksi lopputulos oli kuitenkin K:n mielestä ihastuttava.


Alla yksi niistä tätimäisistä versioista (ja ompelija-tädin sunnuntainen pökkelönaama on oivasti rajattu pois :D)


Alla lopulliset vedostukset. K:n viimeisimmän sovituksen jälkeen päädyttiin vielä lisäämään ylöosaan hiukan väljyyttä, mutta muuten mekko istui kuin hansikas.


Ja hip hei! Nyt mekko onkin enää vuoria vailla :D



Ainoa ongelma koko projektissa on ollut se, etten ole kertaakaan K:n sovittaessa muistanut ottaa kameraa kauniiseen käteen! Kerran muistin ottaa sen jopa työpöydälle odottamaan, mutta itse sovitustilanteessa hyvä muistini krakasi jälleen...blaah.

K! Jos luet tätä, kopauta ens kerralla mua vaikka mittatikulla päähän, jotta muistan napata edes muutaman otoksen :D