Eikö olekin ihanaa kuljeskella kangaskaupoissa ja askartelupuodeissa välittämättä ajankulusta ja vain hypistellä kankaita ja ihania nauhoja. Ihastun johonkin kankaaseen ja ostan sitä x metriä. En välttämättä edes tiedä, mitä siitä tulee, joten yleensä kangasta tulee santsattua reilusti. Palapuolet ovat loistavia aarreaittoja ja sieltä löytynyt palan koko sanelee, mitä siitä voi luoda. Alla olevan kanarianlinnun keltaisen kankaan löysin muutama kuukausi sitten Eurokankaasta. Se lojui alimmaisena pakkojen alla vieläpä alimmalla hyllyllä. Sen pirteä väri kutsui puoleensa ja ilokseni huomasin metrihinnankin tässä trikookankaassa olevan varsin huokea. Mekoksihan tämä pirteä kangas lopulta muotoutui. Minulla oli jokin nauhakausi menossa ja ostin viittä eriväristä satiininauhaa ja heti yksi niistä pääsikin koristamaan mekon empirelinjaa. Ensin ajatuksena oli ommella matkalle mukaan kevyt kesämekko, joka on mukava päällä ja joustaa mennen tullen. Piirtelin malleja ja muoto alkoi pikku hiljaa hahmottua. En käytä juurikaan valmiskaavoja, vaan tämäkin mekko valmistui pala palalta. Kaivoin lemppari toppini kaapista ja otin yläosaan mallia siitä. Yläosa empirelinjasta ylöspäin on tehty kaksinkertaisesta kankaasta, joten siinä tuli sopivasti vuori samalla. Malli on siis halterneck, joka menee edestä ristiin. Edessä on myös kaksi muotolaskosta. Sen jälkeen aloin mallailla mekon pituutta ja mietin jotakin mukavaa lisää empirelinjan saumaan. Valkoinen satiininauha toi raikkautta ja ompelin sen kiinni yläosaan. Mittailin vähän helman leveyttä ja päädyin rypyttämään sitä koko kankaan leveydeltä. Yleensä harsin neulalla summittaisesti rypytystä, jotta itse ompelu olisi sitten vähän helpompaa. Sählä kun olen niin ompelin tietysti ensin sauman näkymään oikealle puolelle. Kiroilin sitten hätiköintiäni ommelta purkaessani. En ikinä opi huolelliseksi ompelijaksi vaan tohotan vain menemään. Onneksi toisella yrittämällä onnistui ja helmakin tuli nätiksi kun käytin ompelukoneeni kenno-ommelta, joka on loistava kikka joustaviin kankaisiin.
Yllättäen unohdin sitten pakata juuri tämän mekon mukaan matkalle ja se jäi lojumaan kaappiin.Olenkin pitänyt sitä vasta kaksi kertaa tänä kesänä. Voisin tosiaan hieman tuota huolellisuutta harjoittaa. Se on vaikeaa suurpiirteisenä ihmisenä. Vetoketju on mallia piilo, mutta kotoa sattui sillä hetkellä löytymään ainoastaan beigen värinen ja koska kaikki pitää saada aina heti valmiiksi, iskin sen kiinni. Onneksi vetskari on vasemmassa kyljessä käden alla piilossa, joten kukaan ei (toivon mukaan) huomaa eriväristä vetoketjua ja hieman eri tasossa olevia silkkinauhoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti