Sydämiä ja farkkua

Farkku on on all time favourite kankaani ja siitä on hauska kehitellä vaatteita. Jatkoimme D-tytön kanssa muotiprojektiamme ja suunnittelimme hänelle polvipituisen farkkuhameen.

Kaikki lähti liikkeelle farkkusydämestä, josta syntyi takatasku.

Sen jälkeen leikkelimme hieman vanhoja maalitahraisia farkkujani ja keksimme tehdä kivat päällitaskut tikaten eteen hieman tummemmasta farkkukankaasta. Taskut on siksakattu purkautumisen estämiseksi sekä tikattu kahteen kertaan, jotta varmasti kestäisivät menossa mukana.

Takataskun sydän oli niin kivan näköinen, että etupuolellekin piti saada farkkuisia sydämiä. Kaksi sydäntä tikattiin samasta kankaasta kuin päällitaskutkin ja pieneksi piristykseksi hieman vaaleampi farkkusydän sivusaumaan. Hauskan huoleton vaikutelma!

Vyötärönauha on vain muutaman sentin levyinen ja edessä on vetoketjuhalkio, joka napitetaan kiinni vyötärönauhasta. Yksi ärsy juttu farkkua ommellessa on se, että neulat katkeilee, kun ompelee paksuja saumoja. Onneksi tällä kertaa pärjättiin yhdellä neulalla. Allekirjoittaneella ei tunnetusti ole maailman pisin pinna ja neulojen katkeilu kriittisellä hetkellä ärsyttää.

Lopuksi oli enää helma viimeistelemättä. D-tyttö näki pitsini ja toivoi vaaleanpunaista pitsireunaa helmaan. (by the way, olen pahoillani ajoittain surkeasta kuvan laadusta. Olen huono kuvaaja, yhdistettynä perus pokkarikameraan)
D-tyttö tuntui olevan varsin tyytyväinen lopputulokseen. Seuraava projektimme on jo muhimassa mielessä.